ONE WAY TICKET

10/10/2017 Collaroy NSW 2097, Australia


Ensimmäinen kysymys lähes tulkoon joka kerta, kun tapaan uuden ihmisen koskee aksenttiani ja sitä mistä olen kotoisin. Tämän jälkeen monet haluavat tietää kuinka kauan olen ollut maassa. Olen tottunut antamaan jokaiselle vastauksen, että olen ollut täällä nyt puolisen vuotta, kunnes pari viikkoa sitten tajusin, että mittarissa on parin viikon päästä jo 10 kuukautta. Aika on mennyt niin nopeasti, että nuo 10 kuukautta tuntuvat ehkä kolmelta. Monet paikat tuntuu vieläkin uusilta ja vasta viime aikoina on ollut sellanen fiilis, että Sydneya voi kutsua kodiksi. 



Paniikki tulevaisuudesta ehti alkaa jo pari kuukautta sitten, kun sain Kilroylta viestin muuttuneista lentoajoistani. Totuus lävähti kasvoille, kun Helsingin hemaiseva loskasade. Viime vuonne joulukuun lopussa kävellessäni koneeseen olin varma, että tuleen kotiin jo juhannukseksi. No, siirsin lentoja jo tammikuussa puolella vuodella eteenpäin ja päätin skipata farmipäivät, koska en uskonut löytäväni käyttöä sille toiselle vuodelle.

Näin jälkikäteen täytyy sanoa, että se kaduttaa, koska joudun maksamaan tästä päätöksestä hyvin pitkän pennin. Olen istunut alas IMG:n "pomojeni" kanssa, käynyt vaihtoehtojani läpi niin kasvotusten kuin puhelimitse maahanmuuttojuristina työskentelevän ystäväni kanssa ja lopulta päädyimme siihen tulokseen, ettei tässä kiristyneiden viisumisääntöjen vuoksi ole muuta tekemistä, kuin alkaa opiskelemaan - jälleen kerran.


Olen tässä viimeisten kuukausien aikana käynyt läpi jos jonkinlaista tunneskaalaa. Välillä ollut niin hemmetin hauskaa ja talvikuukausien aikana taas välillä niin hemmetin kurjaa, että teki mieli tulla kotiin kun sosiaalinen media oli täynnä kavereitten menoja ympäri kesähesaa. Välillä on tullut siemailtua kylmää siideriä veneen kannella auringonlaskua katsellessa ja välillä on tullut kaadettua kaljaa kolme viikkoa putkeen ilman yhtään vapaapäivää ja kirottua jokaikistä ihan hemmetinmoisessa tinassa olevaa asiakasta. Scouttausreissulla ollessa en käynyt kahteen viikkoon lämpimässä suihkussa ja kokkasin bacon & eggit auton perässä rantahietikolla. Nyt viimeisen kuukauden ajan olen nauttinut satunnaisista ilta-uinneista takapihan uima-altaallamme ja pitkistä kävelyistä kivenheiton päässä olevilla hiekkarannoilla.

Oman paikan löytäminen ei ole yhtään niin helppoa, sillon kun toiseen maahan lähtee muiden kuin opintojen perässä. Milanossa kaveriporukka oli kasassa viikossa. Täällä oikeasti hyvien kavereitten löytäminen kesti useamman kuukauden. Kielitaitokin on ottanut isoja harppauksia kymmenessä kuukaudessa, vaikka englantia puhuinkin hyvin jo ennen Sydneeyn laskeutumista. Nyt kun olen saanut kenkää myös unelmien työpaikan oven väliin niin tuntuisi hieman hassulta jättää kaikki taakse ja lähteä rakentamaan kaikkea taas alusta jonnekin muualle.



Täällä saiteiset päivät ovat yhtä harvassa kuin Suomessa aurikoiset, joka tekee jäämisestä myös hieman helpompaa. Lopullinen sinetti päätökselle tuli kuitenkin silloin kuin haksahdin klassiseen surffipoika ansaan. Nyt kotoa löytyy paitsi viiden laudan arsenaali, polkkatukkainen surffari kuin koirakin.

Mutta koska kotia ja Erottajan karaokea on tullut jo sen verran ikävä eikä tammikuun loskasadettakaan haluaisi ihan täysin missata niin olen varannut kolmen viikon retriitin lääväluolaan. En malta odottaa sitä hetkeä, kun pääsen fiilistelemään Iso-Roban Alepasta hankittua piparkakkurahkaa Lääviksen klassiseen sunnuntai leffa-iltaan.

Blogikin on nukkunut tässä viimeiset kymmenen kuukautta suhteellisen syvää unta ja olenkin tässä miettinyt, että mistä kadoksissa oleva motivaatio johtuu. Olen yrittänyt vääntää tänne tekstejä englanniksi ja monta kertaa olenkin miettinyt, että kuinka rentouttaa olisikin kirjoittaa vain suomeksi. Toisella kielellä kun jää aina se oikeanlainen fiilis välittymättä. Tästä eteenpäin tekstit på finska!

// Sorry for being quiet - once again! I've been struggling with my visa situation and now I'm safe to say that I'm staying in Australia. Couldn't be more excited! 

Post a Comment

Latest Instagrams

© Scouting Diaries by Elina Hyvölä. Design by FCD.